johan siitä melkein viikko onkin ku viimeks kirjoittelin. nooh, tuskin se nyt niin tarkkaa on.

eikä sen viikon aikana ole paljoakaan ehtinyt tapahtua. niin tylsää, niin tylsää! illat on menneet kotona istuen; täyttäen sudokua ja katsellen salkkareita. eli elämääkin on? mh. tänään sentään oli kivaa, ainakin osittain. olin illan niin ihanien ihmisten kanssa, että väkisinkin unohtui surut ja murheet. kaikkein kivointa oli se, että yhtenä ohjelmanumerona oli kaikkien kehuminen. yksitellen mentiin eteen ja jokaisesta sanottiin jotakin hyvää, rehellisesti. tuli hetkellisesti sellainen tunne, että ehkä musta pidetään sittenkin. vaikka itsestään löytää niin helposti niitä huonoja puolia, tänään etenkin olen ajatellut niitä erityisen paljon. mutta lämmittääkö se mieltä, että kuulet lähes kahdeltakymmeneltä ihmiseltä "kiva, hauska, söpö"? ehkä joku heistä tarkoitti sitä, joku ei. ken tietää. mutta toki tuli kaikkea muutakin, ja se tuntui hyvältä. odotan vappua, samalla porukalla.

on muutenkin vähän hämmentynyt olo kaikesta ;< en oikein tiiä. mitään. onneksi on koko viikonlopuksi ainakin jotain tekemistä, ei tarvi olla yksin niin paljon ja mietiskellä. ja onneksi, voi onneksi näyttää nyt siltä että elämä hymyilee ihanihan vähän! oon menossa helsinkiin 28pvä, vernalle yöksi. toivottavasti saan heidin vielä mukaan <3 samalla tapaisin myös pyryn, joka olisi ihan kaikken mahtavinta. odotan niiiin kovasti! pe-la hesassa, su-ma rakkaiden kanssa kaukana kotoa. tällä hetkellä en parempaa voisi toivoa. kiitos teille jotka tän mahdollistatte, kiitos niin paljon. :)

huominen on vielä mysteeri, mulla on kaks vaihtoehtoa. joko vietän sen päivän heidin kanssa, eli ensin mennää jyränkölän kevätjuhlaa kattomaan ja sielt sit pleissille ku bändit soittaa. tai sitten meen äidin kanssa mummolaan ja naapuriin. normaalit ihmiset valitsis kyllä ton ekan vaihtoehdon, mutta toisaalta mummolla on kuitenkin synttärit. ja tänään kun äiti ja jope oli käynyt siellä niin se oli melkein itkeny ilosta. sitäpaitsi kuulin ettei mummo ole hyvässä kunnossa, mitä sillä sitten tarkoitetaankaan... pelokkaina kaikki odottaa. tahtoisin nyt kuitenkin viel auttaa ja olla mummon kanssa ku siihen on mahdollisuus.

nohmm, uskoisin että kaikki selviää. yleensä kun yön yli nukkuu niin heti tuntuu paremmalta. niin kuluneelta ku toi tuntuukin...

suunta ei voi olla kuin ylöspäin.

♪ anna eriksson - iso ikävä ♪