"Jossain vaiheessa kaikki särkyi. Olen etsinyt tuota kohtaa siitä lähtien. Nauru päättyi, ja tilalle tuli vaivautuneisuus ja hiljaisuus. Avoimuus katosi, ja tilalle kasvoi pinnallisuus. Puhuttiin säästä ja kaikesta muustakin tyhjästä. En käsitä, mitä tapahtui. Se olisi pitänyt selvittää silloin."

tämäkin päivä ohi. samalla lailla kuin kaikki muutkin. tavallista, normaalia, tasapaksua elämää. sitäpaitsi valitsin lopulta sen mummolan, öisten pohdintojen jälkeen. kuulin kuitenkin jälkeenpäin heidiltä, että roope oli ollut vallan ihana soittaessaan. mun pieni entinen riparilaiseni, oisin niin tahtonut nähdä sen lavalla! pakin pikkuinen. ehkä sen aika kuitenki tulee viel, ko on poika niin innoissaan että tuskin musiikista luopuu. ja sitä paitsi, oli ihan kiva käydä moikkaamas mummoa ja pappaakin. mummo on muuttunut ihan pieneksi, niin hento ja heiveröinen. muutenkin alkaa olla jo vähän hukassa; etsii kahvikuppia jääkaapista ja puhuu lähes kuiskaten. onneksi mummolla on kuitenkin maailman paras mies! pappa täyttää kohta kaheksankymmentä ja on niin terästä vielä. väittää muka menneensä jo huonoon kuntoon, ja pah. mun pappa on urhein.

illan pelasti kuitenkin viesti ellulta; se tarvitsee huomena apua kun meijän ensimmäisillä pienillä on konfirmaatio. aaww, ehdottomasti menen auttamaan! ehkä jotain kolehdin keräämistä? ihan sama. voin kuitenkin sillä olla jo avuksi, ja sitä paitsi, näen sitten koko sen konfirmaation. voin olla siellä niitä lohduttelemassa, kun panikoivat juuri ennen h-hetkeä. tää kaikki tosin edellyttää rikollisen aikaista heräämistä näin sunnuntaiaamuksi mutta paff, siitä ei pidetä. jesjes! täytyy mennä ettimään kohta jotain kivaa päällepantavaa. ehkä taiteilen myös muutaman kortin, villelle ja petelle. ainakin.

fiilis parempi. jopa hyvä. vau! tästä on hyvä jatkaa. :)

♪ korento - kaksi hylkyä ♪